Maan hallitus ratkaisi soten eli teki päätöksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta muutama päivä sitten. Suuri työ on vielä edessä kun uudistuksia lähdetään toteuttamaan, rahoitus selvitetään ja lait kirjoitetaan. Ammatissani olen seurannut hammashoidon järjestämisen vaiheita yli kolmen vuosikymmenen ajan. Suun terveydenhuollon palvelut on liitetty osaksi lakisääteisiä palveluja monessa vaiheessa useammalla vuosikymmenellä. Hoitoon on voinut hakeutua joko oman kunnan terveyskeskukseen asiakasmaksulainsäädännön mukaisilla hinnoilla tai yksityissektorille, jolloin hoidosta saa sairausvakuutuskorvauksen.
Terveyskeskuksissa hammashoidossa käy vuosittain noin 1,9 miljoonaa potilasta, joista runsas 40 % on alle 18-vuotiaita. Yksityissektorilla hoidetaan noin miljoona potilasta, jotka ovat pääasiassa aikuisia. Perushammashoito on samanlaista molemmissa: infektiosairauksien karieksen ja parodontiitin hoitoa ja purennan kuntoutusta sekä ennaltaehkäisevää hoitoa. Edellä mainittujen lukujen valossa on selvää, että koko väestön suun terveydenhuollon palveluiden tuottamiseen tarvitaan alan koko kapasiteetti. Kuntapäättäjän näkökulmasta olen nähnyt kysynnän ja resurssien epäsuhdan julkisessa terveydenhuollossa, jonoja on. Nyt tehty sote-ratkaisu ja siihen sisältyvä potilaan valinnanvapauden lisääntyminen lyhentää hoitojonoja ja parantaa palveluiden saatavuutta. Hammashoidon tarvetta on yhä enemmän kun väestö ikääntyy ja useimmat saavat pitää omat hampaansa elinikäisesti. Hammassairauksien yhteys vakaviin yleissairauksiin ja kansantauteihin on asia, josta saamme koko ajan uutta tietoa ja joka lisää hoidon kysyntää.
Sote-uudistuksen hyötyjä on potilas. Hoitoon pääsy helpottuu ja terveyserot kapenevat. Julkisen palvelutuotannon ja yksityisten palveluntarjoajien luonteva työnjako soveltuu erityisen hyvin suun terveydenhuoltoon yllämainituista syistä. Hyvää yhteistyötä tehdään jo nyt ostopalvelujen ja palvelusetelien hyödyntämisessä. Hammaslääkärien lempivirren sanoin: Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on!
Tiina Noro
Kirjoittaja on vihtiläinen hammaslääkäri ja kunnanvaltuutettu ( Kok)